Testiin osallistui 18 koiraa, jotka jaettiin kolmeen kuuden koiran ryhmiin. Meille arpaonni antoi numeron kolme, päästiin siis heti ensimmäisten joukossa hommiin.
Ensin ryhmässä oli tietyntyyppinen sosiaalisuustestaus. Alussa olimme ryhmässä ja annoimme koirien tervehtiä, leikkiä hihnassa yms. Uma oli ihan hyvillä mielin mukana, mutta hiukan levoton eikä leikkinyt enää samaan malliin kuin pennut keskenään. Haukahteli välillä kun joutui odottamaan (yritti komentaa minua tekemään jotain luultavasti) Tuomari ja avustaja testasivat koiran suhtautumisen ihmisiä kohtaan katsomalla sirun ja tervehtimällä. Uma antoi rapsutella ja skannata sirun ja heilutteli häntää, muttei ollut mitenkään kauheen intopinkeenä ihmisistä kuitenkaan. Sosiaalisuutta toisia koiria kohtaan testattiin laskemalla oma koira irti kun muut 5 koirakkoa olivat rykelmässä, ja heidät piti kiertää. Koira ei saanut olla käskyn alla mutta piti sen kuitenkin mukana kulkea... Uma jäi yhdessä vaiheessa haistelemaan yhtä aitatolppaa, puskaa tms. ja muutaman kerran jouduin sille sanomaan että hei herätys, nyt jatketaan matkaa. Se ei pyrkinyt kuitenkaan toisten luo. Siitä matkaa jatkettiin kivikasalle, jossa katsottiin koiran liikkumista epätasaisella alustalla. No sehän ei ollut mitenkään kumma juttu Umalle, maalla kun asutaan ja on tottunut epätasaisiin pintoihin pennusta asti, niin paljon rymytään metsässä ja agilitykin osaltaan vaikuttaa varmaan. Jossain vaiheessa avustaja heitti räminäpurkin metallisankkoon, jolla kai testattiin koiran reagoimista ääniin. Yksin suorittavalle koiralle ääni oli kuitenkin aika kaukana ja enemmän ryhmässä olevat siihen reagoi ja sen kuuli. Uma ei yksin ollessaan edes nostanut katsettaan maasta kun ääni kuului. Lopuksi avustaja otti koiran kiinni ja itse piti juosta aidan taakse piiloon ja kutsua koiraa. Uma tuli kovaa vauhtia luokse.
Otin Uman osottamaan omaa vuoroaan kauemman aidan luokse, josta näki ensimmäisten kahden koiran ajan lampaat. Alkutestauksen levottomuudesta ja ääntelystä ei enää ollut tietoakaan, vaan koira katseli lampaita valppaana ja aivan hiljaa. Eräs mies sanoikin, että se jo opiskelee kauempaa =) Siinä kun sitten meidän vuoro tuli, koira ehti hetken seurata lampaita aidan toiselta puolelta. Uma oli rauhallinen, mutta kiinnostunut.Sille vaihdettiin pidempi liina ja mentiin aitaukseen. Tuomari alkuun kulki edellä paimensauvan kanssa ja minä ja koira kuljimme lampaiden perässä. Uma uskalsi mennä tosi lähelle lampaita, itse asiassa haisteli yhden lampaan takapuolta mutta ilmeisesti se teki sen niin rauhallisesti, ettei lammas säikähtänyt tai ollut muutenkaan moksiskaan. Emme ehtineet olla kuin hetken kun tuomari käski laskea koiran irti. Uma aloitti heti työskentelyn. Se kaarsi lauman ympärillä ja pyrki koko ajan pitämään laumaa kasassa ja tuomaan sitä ihmistä kohti. Se kunnioitti kuitenkin sauvaa, jos tarvitsi pitää kauempana. Ihan muutamia kertoja vain se yritti syödä lampaan kakkaa, mutta tuli heti jatkamaan hommia kun pyysin. Oletuksena itselläni oli, ettei se tekisi mitään muuta kuin söisi sontaa, mutta olinpahan todella väärässä! =D Tosi nopeasti tuomari sanoi, että tällä on ihan selkeitä paimennustaipumuksia mutta tehdäänpäs sille pientä harjoitusta. Sain koko ajan ohjeita, mutta olin silti sekaisin sauvan kanssa ja kompuroin lampaisiin kun käännyin väärään suuntaan. Koira kuulemma olikin hyvin kartalla, mitä piti tehdä vaikka omistaja ei ollutkaan.
Video on aika kaukaa kuvattu mutta näkee siitä edes jotain.
Arvostelu:
Luontaiset ominaisuudet
Sosiaalisuus ihmisiä ja muita koiria kohtaan - hyväntahtoinen mutta pidättyväinen (hyvä)
Fyysinen olemus - valpas (erittäin hyvä)
Tottelevaisuus - valpas (erittäin hyvä)
Asenne - varma (erittäin hyvä)
Paimennustaipumukset
Kiinnostus laumaan - hakeutuu lauman luo (erittäin hyvä)
Laumaa lähestyminen - rauhallinen, kiinnostunut (erittäin hyvä)
Lauman kohtaaminen - rauhallinen (erittäin hyvä)
Tyyli
Käyttää silmää lauman hallitsemiseen - ei lainkaan
Osoittaa pyrkimystä tasapainottaa laumaa ohjaajalleen - paljon
Sopeuttaa voimankäyttöä laumaa kohtaan - paljon
Työskentelee haukkuen - ei lainkaan
Pyrkii kasaamaan laumaa kokonaisuutena - paljon
Työskentelee keskilinjalla - paljon
Työskentelee liikkeen kautta - paljon
Testi hyväksytty. Tuomarina Maija-Liisa Pasanen (aivan mahtava tyyppi muuten!!)
Kommentit-osiossa oli vielä "Hieno paimennus".
------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Lauantaina 13.7. ajelimme sitten Varkauteen agikisoihin. Tuomarina oli Sami Topra.
Ensimmäinen rata meni vähän huonosti. Minua jännitti ja olin ollut kuulemma "hiukan" outo ohjauksessani, en luottanut koiran tekemiseen ollenkaan vaan yritin varmistella ja möhlin. Olin keppien edessä eikä koira nähnyt niitä tarpeeksi ajoissa, ajautui pari kertaa kakkosväliin ja kerran meni keskellä rytmitys sekaisin ja minua rupes sitten jänskättämään kun tuomari puhui alkuun niin topakan puhuttelun (että ei saa jäädä treenaamaan esim. kontakteja vaan radanomaisesti loppuun) että aloin jo hätäilemään enkä uskaltanut enää ottaa uudelleen vaan jatkettiin rataa. Keinu oli ilmeisesti jotenkin sijoitettu niin, että suurin osa koirista (oikeesti, kaikista ykkösistä ehkä viittä lukuunottamatta) teki sen lentona ja jatkoin taas vaan paniikissa eteenpäin ja en ees ohjannu enää loppuun niin joku loppusuoran kolmesta esteestäkin jäi tekemättä. Ärsytti ihan vietävästi, syyttelin koiraa (miksi se ei ollut kuulolla??) kunnes rataa seurannut koutsi Harri sanoi että olin aivan ylivireinen enkä ollenkaan tehnyt sillä tavalla kuin treeneissä, eli ihan oma vika. Sitten pääsinkin siitä yli ja toiselle radalle lähdettiin jo ihan eri fiiliksellä.
Toka radalla menikin kepit ja kontaktit hyvin (keinun päässä tosin tein valssin että varmasti pysähtyy). Radalla oli myös pöytä, jota ollaan treenattu tooooosi vähän, mutta teki sen nätisti. Ei rynninyt yli ja pysyi paikallaan tarvittavan ajan. Ohjasin oikeesti koiraa paremmin. Omia tyhmiä ja huonosti valittuja ohjauskuvioita tuli kyllä, jolloin koira ei ihan koko ajan ollut kartalla, minne seuraavaksi, mutta siitä huolimatta 5 ja toinen sija. Palkinnoksi saatiin kisalahjakortti ja koirien herkkuja.
Semmonen tuli huomattua, ettei Uma meinannut istuutua radan alussa. Jumista tuskin on kyse, kun hyppää kuitenkin hyvin eikä istuutumisessa muulloin ole ongelmaa. Kyttää vaan radalle. Eka radalla en tässäkään tilanteessa uskaltanut (!!) jäädä sohlaamaan niin painasin vain koiran pyllyn alas. Ihana koutsimme sitten muistutti, että toisen vihellyksen jälkeen vasta on sitten se oikea kiire, eli kannattaa ottaa oikeasti se lähtö kunnolla, vaatia se, muuten rupee näkymään herkästi rimojenkin tiputteluna. Tokalla radalla menin koiran eteen ja käskin istumaan. Siitä meni paremmin. Itse asiassa todella harvoin Umaa vaadin edes sivulle istumaan, kun ruokaa antaessa se on edessä, ja tokojuttujakaan ei olla nyt tehty enää pitkään aikaan yhtään...
Ensi viikonloppuna olis taas kisat, jospa myö joskus niitä nolliakin ruettais tekemään... Toisaalta, minä oon niin kokematon kisaaja ja koirakin nuori vielä, että onhan se vaan opeteltava tuo kilpailemisenkin taito =)
