Uma kävi KPSH:n agikisoissa Maaningalla 20.7. kolmen radan verran. Tuomareina Katarina Virkkala ja Vesa Sivonen. Oma fiilis oli tosi hyvä. Radalle mennessä ajattelin vielä "luota koiraan". Luottamus näkyi hyvänä tekemisenä. En varmistellut, vain tein niinkuin treeneissä tekisin, joten koirankaan ei tarvinnut ihmetellä, mitä se tuo oikein säheltää tuossa.
Ekalta agiradalta HYL (hieno sellainen). Menin muuttamaan ratasuunnitelmaa kesken radan kun kuvittelin että ehdin tehdä takanaleikkauksen tilalle valssin. No, ehdin mutta myöhästyin seuraavalta esteeltä, jonka koira kerkesikin hypätä väärään suuntaan. Muuten tosi nättiä menoa, kepit hienot, kontaktit ok ja jälleen kerran oli pöytä radalla, jonka senkin Uma suoritti oikein moitteettomasti.
Toka agiradalta tulokseksi 15... Kolmanneksi viimeinen este oli kepit, jonka jälkeen pituus ja suoraan edessä hyppy. Aloin kiirehtimään kepeillä, että ehdin pituudelle, ettei koira vaan hyppää estettä väärin jos olen huitsin kuusessa takana. Unohdin koiran, ja nolla alla muuttuikin aivan muuksi... Kepit kesken, ja sitten hötkelsin lähetyksessä niin siitä tuli niitä virheitä sitten.
Viimeinen rata oli hyppäri, joka oli kyllä aikalailla meille tehty monine kiemuroineen :) Sieltä tulikin voittonolla, ja meidän eka LUVA <3
Huomenna Uma lähtee Iisalmeen agikisoihin kahdelle agiradalle, katotaan miten siellä menee... Voi kun saisin saman fiiliksen pidettyä kuin viime kisoissakin!!
Uma on käynyt kokeilemassa paimennustakin pariin otteeseen, mutta siltä on kiinnostus kadonnut jonnekkin. Se voi kyllä olla tiukoissakin paikoissa eikä ahdista ollenkaan (mm. ränni, ja kaveri nosti sen jopa lampaiden selkään eikä ollut moksiskaan) mutta ei sitä kiinnosta työn teko kun siellä on SONTAA, nam nam!! Vasikoita se liikutteli pienessä tilassa, eikä jännänny siinäkään ollenkaan, voi olla kyllä hyvinkin lähellä. Sielläkin piti tosin komentaa siitä jatkuvasta syömisestä. Se on sika, hyi ällötys!! Uma pääsee kyllä lampolaan mukaan joskus, ei siitä siellä oo mitään haittaa muttei juurikaan hyötyäkään :D
Demi sitten taas.... <3 Se pääsi ekan kerran oikeesti paimentamaan 28.7. Pielavedellä Catrinus Homanin opissa. Minuahan on aina pelottanut, että se irti päässessään menee lampaisiin kiinni, kun se niin paljon hihnassa ollessaan niille haukkuu. Mutta yllättävää kyllä, ei siinä käynytkään niin! Ensimmäinen treeni oli isolla pellolla muistaakseni viidellä (?) lampaalla. Vähän sitä jännitti, kävi jonkun kerran haistelemassa läheistä ruohotuppoa, mutta tuli siitä sitten kyllä hommiin. Haukkui koko ajan, mutta siitä ei kielletty vielä, kun haluttiin että ei kielletä kun jotain yrittää. Alku oli oikeestaan semmosta vähän järkeä, paljon vauhtia-touhua, kun Demi vaan kiersi juosta ympärillä ja haukkui. Toinen treenikierros olikin parempi jo. Se oltiin käsittelyaitauksessa, ja siellä puututtiin äänen käyttöön. Minä pääsin jo opettelemaan sauvan käyttöä, mutta eihän minun ohjaamisesta meinannut mitään tulla! :P Tarkoituksena oli, että saisin turhan ympärikiertelyn pois, samoin liian vauhdin, koska niissä tilanteissa kun tuli isommalla kaarella ympäri juoksua, tuli myös nopeutta, jolloin lisääntyi ääni ja koiran kierrokset ja sitten meinaskin mennä herkemmin saalistuksen puolelle. Mutta Catrinus kehui kyllä kovasti, että yllättävän hyvä aussieksi ;)
Nyt ollaan sitten käyty treenaamassa paimennushommia pe 2.8. ja ke 7.8. samassa paikassa, ja koko ajan menee paremmin. Minulla kai siinä on suurin opettelu. Harmittaa, kun en oo tajunnu aloitella aiemmin, on tuo kyllä niin selkeästi Demin juttu! Ja työtkin alkoi taas tänään, joten en ehdikään ajelemaan ehkä niinkuin haluaisin... Lomalla olisi ollut aikaa, jos vain olisin tajunnut... Mutta noh, eiköhän meillä ole vielä aikaa opetella!
Demin kolmannesta paimennuspäivästä on videomateriaalia pikkusen:
Demi paimennus 7.8.2013
Demin kanssa pitäis myös taas verestää muistia tokon osalta, kun kesä on mennyt enemmän tai vähemmän uidessa, leikkiessä, lenkkeillessä ja lampaisiin tutustuessa... Jospa sitä syksyn tullen johonkin avoimen kokeeseen saisi ilmoitettua, ellei ole ihan kaikkea päässyt unohtamaan!
