Uma kävi KPSH:n agikisoissa Maaningalla 20.7. kolmen radan verran. Tuomareina Katarina Virkkala ja Vesa Sivonen. Oma fiilis oli tosi hyvä. Radalle mennessä ajattelin vielä "luota koiraan". Luottamus näkyi hyvänä tekemisenä. En varmistellut, vain tein niinkuin treeneissä tekisin, joten koirankaan ei tarvinnut ihmetellä, mitä se tuo oikein säheltää tuossa.
Ekalta agiradalta HYL (hieno sellainen). Menin muuttamaan ratasuunnitelmaa kesken radan kun kuvittelin että ehdin tehdä takanaleikkauksen tilalle valssin. No, ehdin mutta myöhästyin seuraavalta esteeltä, jonka koira kerkesikin hypätä väärään suuntaan. Muuten tosi nättiä menoa, kepit hienot, kontaktit ok ja jälleen kerran oli pöytä radalla, jonka senkin Uma suoritti oikein moitteettomasti.
Toka agiradalta tulokseksi 15... Kolmanneksi viimeinen este oli kepit, jonka jälkeen pituus ja suoraan edessä hyppy. Aloin kiirehtimään kepeillä, että ehdin pituudelle, ettei koira vaan hyppää estettä väärin jos olen huitsin kuusessa takana. Unohdin koiran, ja nolla alla muuttuikin aivan muuksi... Kepit kesken, ja sitten hötkelsin lähetyksessä niin siitä tuli niitä virheitä sitten.
Viimeinen rata oli hyppäri, joka oli kyllä aikalailla meille tehty monine kiemuroineen :) Sieltä tulikin voittonolla, ja meidän eka LUVA <3
Huomenna Uma lähtee Iisalmeen agikisoihin kahdelle agiradalle, katotaan miten siellä menee... Voi kun saisin saman fiiliksen pidettyä kuin viime kisoissakin!!
Uma on käynyt kokeilemassa paimennustakin pariin otteeseen, mutta siltä on kiinnostus kadonnut jonnekkin. Se voi kyllä olla tiukoissakin paikoissa eikä ahdista ollenkaan (mm. ränni, ja kaveri nosti sen jopa lampaiden selkään eikä ollut moksiskaan) mutta ei sitä kiinnosta työn teko kun siellä on SONTAA, nam nam!! Vasikoita se liikutteli pienessä tilassa, eikä jännänny siinäkään ollenkaan, voi olla kyllä hyvinkin lähellä. Sielläkin piti tosin komentaa siitä jatkuvasta syömisestä. Se on sika, hyi ällötys!! Uma pääsee kyllä lampolaan mukaan joskus, ei siitä siellä oo mitään haittaa muttei juurikaan hyötyäkään :D
Demi sitten taas.... <3 Se pääsi ekan kerran oikeesti paimentamaan 28.7. Pielavedellä Catrinus Homanin opissa. Minuahan on aina pelottanut, että se irti päässessään menee lampaisiin kiinni, kun se niin paljon hihnassa ollessaan niille haukkuu. Mutta yllättävää kyllä, ei siinä käynytkään niin! Ensimmäinen treeni oli isolla pellolla muistaakseni viidellä (?) lampaalla. Vähän sitä jännitti, kävi jonkun kerran haistelemassa läheistä ruohotuppoa, mutta tuli siitä sitten kyllä hommiin. Haukkui koko ajan, mutta siitä ei kielletty vielä, kun haluttiin että ei kielletä kun jotain yrittää. Alku oli oikeestaan semmosta vähän järkeä, paljon vauhtia-touhua, kun Demi vaan kiersi juosta ympärillä ja haukkui. Toinen treenikierros olikin parempi jo. Se oltiin käsittelyaitauksessa, ja siellä puututtiin äänen käyttöön. Minä pääsin jo opettelemaan sauvan käyttöä, mutta eihän minun ohjaamisesta meinannut mitään tulla! :P Tarkoituksena oli, että saisin turhan ympärikiertelyn pois, samoin liian vauhdin, koska niissä tilanteissa kun tuli isommalla kaarella ympäri juoksua, tuli myös nopeutta, jolloin lisääntyi ääni ja koiran kierrokset ja sitten meinaskin mennä herkemmin saalistuksen puolelle. Mutta Catrinus kehui kyllä kovasti, että yllättävän hyvä aussieksi ;)
Nyt ollaan sitten käyty treenaamassa paimennushommia pe 2.8. ja ke 7.8. samassa paikassa, ja koko ajan menee paremmin. Minulla kai siinä on suurin opettelu. Harmittaa, kun en oo tajunnu aloitella aiemmin, on tuo kyllä niin selkeästi Demin juttu! Ja työtkin alkoi taas tänään, joten en ehdikään ajelemaan ehkä niinkuin haluaisin... Lomalla olisi ollut aikaa, jos vain olisin tajunnut... Mutta noh, eiköhän meillä ole vielä aikaa opetella!
Demin kolmannesta paimennuspäivästä on videomateriaalia pikkusen:
Demi paimennus 7.8.2013
Demin kanssa pitäis myös taas verestää muistia tokon osalta, kun kesä on mennyt enemmän tai vähemmän uidessa, leikkiessä, lenkkeillessä ja lampaisiin tutustuessa... Jospa sitä syksyn tullen johonkin avoimen kokeeseen saisi ilmoitettua, ellei ole ihan kaikkea päässyt unohtamaan!
perjantai 9. elokuuta 2013
sunnuntai 14. heinäkuuta 2013
Uma PAIM-T ja agikisat Varkaudessa
Umalla oli varsin menevä viikonloppu, kun perjantaina 12.7. ajeltiin Vehmersalmelle Kuttukuuhun paimennustaipumustestiin. Ilmoittauduin sinne aika viime tippaan, en alkuun ajatellut että se olisi mitenkään Uman juttukaan mutta sitten viikko sitten lauantaina laitoin tekstaria järjestäjille ja vielä mahtui mukaan. Lueskelin vähän netistä testin kulusta ja katsoin pari videopätkää youtubesta mutta loppupeleissä minulla ei ollut juurikaan hajua, mitä siellä tapahtuu. Koirallekkin lampaat oli aika vieras asia, että päästiin tosiaan näkemään luonnollisia, synnynnäisiä TAIPUMUKSIA. Suurin osa koirista taisi olla aika lailla nuorempaa sakkia (osallistumisikäraja 7-24kk) mutta osa oli ollut lampaiden kanssa jo joitakin kertoja tekemisissä ja harjoitellut pikkusen jo paimennuksen alkeita. Oli mielenkiintoista nähdä, miten eri rotuiset työskentelivät niin eri tavalla, kaikki kuitenkin lampaita jollain tapaa liikuttaen. Kaukaakin näki, miten lampaat reagoivat heti koiran nähdessään eri tavoin. Kun aitaukseen asteli yli-innokas, reuhakas koira, lampaiden katseet kertoivat heti ja kohta ne saattoikin jo painella aidan yli. Minulle paimennus on tosi vierasta touhua; oon muutaman kerran ollut lammastilalla katselemassa tilan omien koirien työskentelyä ja Demin kanssa ollaan vasta päästy totutusasteelle, joten varsinaisesta paimennuksesta, liikkumisesta, sauvan käytöstä minulla ei ollut hajuakaan.
Testiin osallistui 18 koiraa, jotka jaettiin kolmeen kuuden koiran ryhmiin. Meille arpaonni antoi numeron kolme, päästiin siis heti ensimmäisten joukossa hommiin.
Ensin ryhmässä oli tietyntyyppinen sosiaalisuustestaus. Alussa olimme ryhmässä ja annoimme koirien tervehtiä, leikkiä hihnassa yms. Uma oli ihan hyvillä mielin mukana, mutta hiukan levoton eikä leikkinyt enää samaan malliin kuin pennut keskenään. Haukahteli välillä kun joutui odottamaan (yritti komentaa minua tekemään jotain luultavasti) Tuomari ja avustaja testasivat koiran suhtautumisen ihmisiä kohtaan katsomalla sirun ja tervehtimällä. Uma antoi rapsutella ja skannata sirun ja heilutteli häntää, muttei ollut mitenkään kauheen intopinkeenä ihmisistä kuitenkaan. Sosiaalisuutta toisia koiria kohtaan testattiin laskemalla oma koira irti kun muut 5 koirakkoa olivat rykelmässä, ja heidät piti kiertää. Koira ei saanut olla käskyn alla mutta piti sen kuitenkin mukana kulkea... Uma jäi yhdessä vaiheessa haistelemaan yhtä aitatolppaa, puskaa tms. ja muutaman kerran jouduin sille sanomaan että hei herätys, nyt jatketaan matkaa. Se ei pyrkinyt kuitenkaan toisten luo. Siitä matkaa jatkettiin kivikasalle, jossa katsottiin koiran liikkumista epätasaisella alustalla. No sehän ei ollut mitenkään kumma juttu Umalle, maalla kun asutaan ja on tottunut epätasaisiin pintoihin pennusta asti, niin paljon rymytään metsässä ja agilitykin osaltaan vaikuttaa varmaan. Jossain vaiheessa avustaja heitti räminäpurkin metallisankkoon, jolla kai testattiin koiran reagoimista ääniin. Yksin suorittavalle koiralle ääni oli kuitenkin aika kaukana ja enemmän ryhmässä olevat siihen reagoi ja sen kuuli. Uma ei yksin ollessaan edes nostanut katsettaan maasta kun ääni kuului. Lopuksi avustaja otti koiran kiinni ja itse piti juosta aidan taakse piiloon ja kutsua koiraa. Uma tuli kovaa vauhtia luokse.
Otin Uman osottamaan omaa vuoroaan kauemman aidan luokse, josta näki ensimmäisten kahden koiran ajan lampaat. Alkutestauksen levottomuudesta ja ääntelystä ei enää ollut tietoakaan, vaan koira katseli lampaita valppaana ja aivan hiljaa. Eräs mies sanoikin, että se jo opiskelee kauempaa =) Siinä kun sitten meidän vuoro tuli, koira ehti hetken seurata lampaita aidan toiselta puolelta. Uma oli rauhallinen, mutta kiinnostunut.Sille vaihdettiin pidempi liina ja mentiin aitaukseen. Tuomari alkuun kulki edellä paimensauvan kanssa ja minä ja koira kuljimme lampaiden perässä. Uma uskalsi mennä tosi lähelle lampaita, itse asiassa haisteli yhden lampaan takapuolta mutta ilmeisesti se teki sen niin rauhallisesti, ettei lammas säikähtänyt tai ollut muutenkaan moksiskaan. Emme ehtineet olla kuin hetken kun tuomari käski laskea koiran irti. Uma aloitti heti työskentelyn. Se kaarsi lauman ympärillä ja pyrki koko ajan pitämään laumaa kasassa ja tuomaan sitä ihmistä kohti. Se kunnioitti kuitenkin sauvaa, jos tarvitsi pitää kauempana. Ihan muutamia kertoja vain se yritti syödä lampaan kakkaa, mutta tuli heti jatkamaan hommia kun pyysin. Oletuksena itselläni oli, ettei se tekisi mitään muuta kuin söisi sontaa, mutta olinpahan todella väärässä! =D Tosi nopeasti tuomari sanoi, että tällä on ihan selkeitä paimennustaipumuksia mutta tehdäänpäs sille pientä harjoitusta. Sain koko ajan ohjeita, mutta olin silti sekaisin sauvan kanssa ja kompuroin lampaisiin kun käännyin väärään suuntaan. Koira kuulemma olikin hyvin kartalla, mitä piti tehdä vaikka omistaja ei ollutkaan.
Video on aika kaukaa kuvattu mutta näkee siitä edes jotain.
Arvostelu:
Luontaiset ominaisuudet
Sosiaalisuus ihmisiä ja muita koiria kohtaan - hyväntahtoinen mutta pidättyväinen (hyvä)
Fyysinen olemus - valpas (erittäin hyvä)
Tottelevaisuus - valpas (erittäin hyvä)
Asenne - varma (erittäin hyvä)
Paimennustaipumukset
Kiinnostus laumaan - hakeutuu lauman luo (erittäin hyvä)
Laumaa lähestyminen - rauhallinen, kiinnostunut (erittäin hyvä)
Lauman kohtaaminen - rauhallinen (erittäin hyvä)
Tyyli
Käyttää silmää lauman hallitsemiseen - ei lainkaan
Osoittaa pyrkimystä tasapainottaa laumaa ohjaajalleen - paljon
Sopeuttaa voimankäyttöä laumaa kohtaan - paljon
Työskentelee haukkuen - ei lainkaan
Pyrkii kasaamaan laumaa kokonaisuutena - paljon
Työskentelee keskilinjalla - paljon
Työskentelee liikkeen kautta - paljon
Testi hyväksytty. Tuomarina Maija-Liisa Pasanen (aivan mahtava tyyppi muuten!!)
Kommentit-osiossa oli vielä "Hieno paimennus".
------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Lauantaina 13.7. ajelimme sitten Varkauteen agikisoihin. Tuomarina oli Sami Topra.
Ensimmäinen rata meni vähän huonosti. Minua jännitti ja olin ollut kuulemma "hiukan" outo ohjauksessani, en luottanut koiran tekemiseen ollenkaan vaan yritin varmistella ja möhlin. Olin keppien edessä eikä koira nähnyt niitä tarpeeksi ajoissa, ajautui pari kertaa kakkosväliin ja kerran meni keskellä rytmitys sekaisin ja minua rupes sitten jänskättämään kun tuomari puhui alkuun niin topakan puhuttelun (että ei saa jäädä treenaamaan esim. kontakteja vaan radanomaisesti loppuun) että aloin jo hätäilemään enkä uskaltanut enää ottaa uudelleen vaan jatkettiin rataa. Keinu oli ilmeisesti jotenkin sijoitettu niin, että suurin osa koirista (oikeesti, kaikista ykkösistä ehkä viittä lukuunottamatta) teki sen lentona ja jatkoin taas vaan paniikissa eteenpäin ja en ees ohjannu enää loppuun niin joku loppusuoran kolmesta esteestäkin jäi tekemättä. Ärsytti ihan vietävästi, syyttelin koiraa (miksi se ei ollut kuulolla??) kunnes rataa seurannut koutsi Harri sanoi että olin aivan ylivireinen enkä ollenkaan tehnyt sillä tavalla kuin treeneissä, eli ihan oma vika. Sitten pääsinkin siitä yli ja toiselle radalle lähdettiin jo ihan eri fiiliksellä.
Toka radalla menikin kepit ja kontaktit hyvin (keinun päässä tosin tein valssin että varmasti pysähtyy). Radalla oli myös pöytä, jota ollaan treenattu tooooosi vähän, mutta teki sen nätisti. Ei rynninyt yli ja pysyi paikallaan tarvittavan ajan. Ohjasin oikeesti koiraa paremmin. Omia tyhmiä ja huonosti valittuja ohjauskuvioita tuli kyllä, jolloin koira ei ihan koko ajan ollut kartalla, minne seuraavaksi, mutta siitä huolimatta 5 ja toinen sija. Palkinnoksi saatiin kisalahjakortti ja koirien herkkuja.
Semmonen tuli huomattua, ettei Uma meinannut istuutua radan alussa. Jumista tuskin on kyse, kun hyppää kuitenkin hyvin eikä istuutumisessa muulloin ole ongelmaa. Kyttää vaan radalle. Eka radalla en tässäkään tilanteessa uskaltanut (!!) jäädä sohlaamaan niin painasin vain koiran pyllyn alas. Ihana koutsimme sitten muistutti, että toisen vihellyksen jälkeen vasta on sitten se oikea kiire, eli kannattaa ottaa oikeasti se lähtö kunnolla, vaatia se, muuten rupee näkymään herkästi rimojenkin tiputteluna. Tokalla radalla menin koiran eteen ja käskin istumaan. Siitä meni paremmin. Itse asiassa todella harvoin Umaa vaadin edes sivulle istumaan, kun ruokaa antaessa se on edessä, ja tokojuttujakaan ei olla nyt tehty enää pitkään aikaan yhtään...
Ensi viikonloppuna olis taas kisat, jospa myö joskus niitä nolliakin ruettais tekemään... Toisaalta, minä oon niin kokematon kisaaja ja koirakin nuori vielä, että onhan se vaan opeteltava tuo kilpailemisenkin taito =)
Testiin osallistui 18 koiraa, jotka jaettiin kolmeen kuuden koiran ryhmiin. Meille arpaonni antoi numeron kolme, päästiin siis heti ensimmäisten joukossa hommiin.
Ensin ryhmässä oli tietyntyyppinen sosiaalisuustestaus. Alussa olimme ryhmässä ja annoimme koirien tervehtiä, leikkiä hihnassa yms. Uma oli ihan hyvillä mielin mukana, mutta hiukan levoton eikä leikkinyt enää samaan malliin kuin pennut keskenään. Haukahteli välillä kun joutui odottamaan (yritti komentaa minua tekemään jotain luultavasti) Tuomari ja avustaja testasivat koiran suhtautumisen ihmisiä kohtaan katsomalla sirun ja tervehtimällä. Uma antoi rapsutella ja skannata sirun ja heilutteli häntää, muttei ollut mitenkään kauheen intopinkeenä ihmisistä kuitenkaan. Sosiaalisuutta toisia koiria kohtaan testattiin laskemalla oma koira irti kun muut 5 koirakkoa olivat rykelmässä, ja heidät piti kiertää. Koira ei saanut olla käskyn alla mutta piti sen kuitenkin mukana kulkea... Uma jäi yhdessä vaiheessa haistelemaan yhtä aitatolppaa, puskaa tms. ja muutaman kerran jouduin sille sanomaan että hei herätys, nyt jatketaan matkaa. Se ei pyrkinyt kuitenkaan toisten luo. Siitä matkaa jatkettiin kivikasalle, jossa katsottiin koiran liikkumista epätasaisella alustalla. No sehän ei ollut mitenkään kumma juttu Umalle, maalla kun asutaan ja on tottunut epätasaisiin pintoihin pennusta asti, niin paljon rymytään metsässä ja agilitykin osaltaan vaikuttaa varmaan. Jossain vaiheessa avustaja heitti räminäpurkin metallisankkoon, jolla kai testattiin koiran reagoimista ääniin. Yksin suorittavalle koiralle ääni oli kuitenkin aika kaukana ja enemmän ryhmässä olevat siihen reagoi ja sen kuuli. Uma ei yksin ollessaan edes nostanut katsettaan maasta kun ääni kuului. Lopuksi avustaja otti koiran kiinni ja itse piti juosta aidan taakse piiloon ja kutsua koiraa. Uma tuli kovaa vauhtia luokse.
Otin Uman osottamaan omaa vuoroaan kauemman aidan luokse, josta näki ensimmäisten kahden koiran ajan lampaat. Alkutestauksen levottomuudesta ja ääntelystä ei enää ollut tietoakaan, vaan koira katseli lampaita valppaana ja aivan hiljaa. Eräs mies sanoikin, että se jo opiskelee kauempaa =) Siinä kun sitten meidän vuoro tuli, koira ehti hetken seurata lampaita aidan toiselta puolelta. Uma oli rauhallinen, mutta kiinnostunut.Sille vaihdettiin pidempi liina ja mentiin aitaukseen. Tuomari alkuun kulki edellä paimensauvan kanssa ja minä ja koira kuljimme lampaiden perässä. Uma uskalsi mennä tosi lähelle lampaita, itse asiassa haisteli yhden lampaan takapuolta mutta ilmeisesti se teki sen niin rauhallisesti, ettei lammas säikähtänyt tai ollut muutenkaan moksiskaan. Emme ehtineet olla kuin hetken kun tuomari käski laskea koiran irti. Uma aloitti heti työskentelyn. Se kaarsi lauman ympärillä ja pyrki koko ajan pitämään laumaa kasassa ja tuomaan sitä ihmistä kohti. Se kunnioitti kuitenkin sauvaa, jos tarvitsi pitää kauempana. Ihan muutamia kertoja vain se yritti syödä lampaan kakkaa, mutta tuli heti jatkamaan hommia kun pyysin. Oletuksena itselläni oli, ettei se tekisi mitään muuta kuin söisi sontaa, mutta olinpahan todella väärässä! =D Tosi nopeasti tuomari sanoi, että tällä on ihan selkeitä paimennustaipumuksia mutta tehdäänpäs sille pientä harjoitusta. Sain koko ajan ohjeita, mutta olin silti sekaisin sauvan kanssa ja kompuroin lampaisiin kun käännyin väärään suuntaan. Koira kuulemma olikin hyvin kartalla, mitä piti tehdä vaikka omistaja ei ollutkaan.
Video on aika kaukaa kuvattu mutta näkee siitä edes jotain.
Arvostelu:
Luontaiset ominaisuudet
Sosiaalisuus ihmisiä ja muita koiria kohtaan - hyväntahtoinen mutta pidättyväinen (hyvä)
Fyysinen olemus - valpas (erittäin hyvä)
Tottelevaisuus - valpas (erittäin hyvä)
Asenne - varma (erittäin hyvä)
Paimennustaipumukset
Kiinnostus laumaan - hakeutuu lauman luo (erittäin hyvä)
Laumaa lähestyminen - rauhallinen, kiinnostunut (erittäin hyvä)
Lauman kohtaaminen - rauhallinen (erittäin hyvä)
Tyyli
Käyttää silmää lauman hallitsemiseen - ei lainkaan
Osoittaa pyrkimystä tasapainottaa laumaa ohjaajalleen - paljon
Sopeuttaa voimankäyttöä laumaa kohtaan - paljon
Työskentelee haukkuen - ei lainkaan
Pyrkii kasaamaan laumaa kokonaisuutena - paljon
Työskentelee keskilinjalla - paljon
Työskentelee liikkeen kautta - paljon
Testi hyväksytty. Tuomarina Maija-Liisa Pasanen (aivan mahtava tyyppi muuten!!)
Kommentit-osiossa oli vielä "Hieno paimennus".
------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Lauantaina 13.7. ajelimme sitten Varkauteen agikisoihin. Tuomarina oli Sami Topra.
Ensimmäinen rata meni vähän huonosti. Minua jännitti ja olin ollut kuulemma "hiukan" outo ohjauksessani, en luottanut koiran tekemiseen ollenkaan vaan yritin varmistella ja möhlin. Olin keppien edessä eikä koira nähnyt niitä tarpeeksi ajoissa, ajautui pari kertaa kakkosväliin ja kerran meni keskellä rytmitys sekaisin ja minua rupes sitten jänskättämään kun tuomari puhui alkuun niin topakan puhuttelun (että ei saa jäädä treenaamaan esim. kontakteja vaan radanomaisesti loppuun) että aloin jo hätäilemään enkä uskaltanut enää ottaa uudelleen vaan jatkettiin rataa. Keinu oli ilmeisesti jotenkin sijoitettu niin, että suurin osa koirista (oikeesti, kaikista ykkösistä ehkä viittä lukuunottamatta) teki sen lentona ja jatkoin taas vaan paniikissa eteenpäin ja en ees ohjannu enää loppuun niin joku loppusuoran kolmesta esteestäkin jäi tekemättä. Ärsytti ihan vietävästi, syyttelin koiraa (miksi se ei ollut kuulolla??) kunnes rataa seurannut koutsi Harri sanoi että olin aivan ylivireinen enkä ollenkaan tehnyt sillä tavalla kuin treeneissä, eli ihan oma vika. Sitten pääsinkin siitä yli ja toiselle radalle lähdettiin jo ihan eri fiiliksellä.
Toka radalla menikin kepit ja kontaktit hyvin (keinun päässä tosin tein valssin että varmasti pysähtyy). Radalla oli myös pöytä, jota ollaan treenattu tooooosi vähän, mutta teki sen nätisti. Ei rynninyt yli ja pysyi paikallaan tarvittavan ajan. Ohjasin oikeesti koiraa paremmin. Omia tyhmiä ja huonosti valittuja ohjauskuvioita tuli kyllä, jolloin koira ei ihan koko ajan ollut kartalla, minne seuraavaksi, mutta siitä huolimatta 5 ja toinen sija. Palkinnoksi saatiin kisalahjakortti ja koirien herkkuja.
Semmonen tuli huomattua, ettei Uma meinannut istuutua radan alussa. Jumista tuskin on kyse, kun hyppää kuitenkin hyvin eikä istuutumisessa muulloin ole ongelmaa. Kyttää vaan radalle. Eka radalla en tässäkään tilanteessa uskaltanut (!!) jäädä sohlaamaan niin painasin vain koiran pyllyn alas. Ihana koutsimme sitten muistutti, että toisen vihellyksen jälkeen vasta on sitten se oikea kiire, eli kannattaa ottaa oikeasti se lähtö kunnolla, vaatia se, muuten rupee näkymään herkästi rimojenkin tiputteluna. Tokalla radalla menin koiran eteen ja käskin istumaan. Siitä meni paremmin. Itse asiassa todella harvoin Umaa vaadin edes sivulle istumaan, kun ruokaa antaessa se on edessä, ja tokojuttujakaan ei olla nyt tehty enää pitkään aikaan yhtään...
Ensi viikonloppuna olis taas kisat, jospa myö joskus niitä nolliakin ruettais tekemään... Toisaalta, minä oon niin kokematon kisaaja ja koirakin nuori vielä, että onhan se vaan opeteltava tuo kilpailemisenkin taito =)
perjantai 14. kesäkuuta 2013
Uma Kuopion KV-näyttelyssä ja Demi tutustuu lampaisiin
25.5.2013 Uma kävi pyörähtämässä näyttelykehässä. Sen kanssa on äärimmäisen helppoa liikkua väenpaljoudessa, kun se ei toisista koirista välitä, eikä paljon korvaansa lotkauta jos vieressä joku ärrimurinoitsee. Ihana Mari handlasi Uman kehässä, ja niillähän menikin oikein nätisti :) Umalle NUK EH4 seuraavalla arvostelulla: "Very light feminine head. Parallell front. Correct bite. Level strong back. Close hocks. Little bit open elbow." Tuomarina Lokodi Zsolt, Romania. Kun vertasi Umaa muihin kanssakilpailijoihin, niin onhan se aika rimpula (vaikka karvaa olikin hyvin niin ei näyttänyt edes kovin hoikalle.) Ajatuksissa olisi antaa neitokaisen vähän kehittyä, kerätä massaa (ei läskiä, se on kuitenkin pääasiassa mulle agikoira) ja jos syksymmällä kattelis uudestaan.
Uman kanssa ois tarkoitus startata jokunen startti heinäkuun aikaan agikisoissa, tässä kuussa on mennyt viikonloput muissa kuin koirahommissa.
Demi on päässyt tällä viikolla parina aamuna tutustumaan lampaisiin tuttavan luona. Lähinnä ollaan tutkailtu kauempaa kun talon koira hakee lampaat pellolta lampolaan ja auteltu lampolan hommissa, jossa Demi on kulkenut hihnassa minun perässä ja totutellut hajuihin ja suureen lammaslaumaan. Eka päivänä meinas mennä haukkumiseksi, kun sitä varmaan vähän jännitti iso lauma. Ja lampolassakin kun yhtäkkiä liikahtivat, niin meinas haukkua. Siitä piti sitten kieltää. Ankkoja paimennettiin hihnassa, en luottanut kun siinä oli kaikki kanat, kukot ja ankat irtaallaan pihassa, ettei mene jahtaamiseksi. Mutta rauhassa se niitä minun kanssa siirteli, eikä merkkiäkään pahoista ajatuksista ;) en nyt tiiä tajusko oikeesti homman nimeä, mutta se nähhään kunhan mennään uudelleen joskus ehkä ensi viikolla. Tarkoituksena ei oo kisata lajissa, mut jos omaksi huviksi ja koiran mielen virkistykseksi käytäisiin, kun on vain muutama kilometri sinne. Hölmö minä kun en oo aiemmin saanut aikaiseksi mentyä!
Tokoa treenataan...joskus.
Edit. Kuvia näyttelyistä Tuiren galleriassa
Uman kanssa ois tarkoitus startata jokunen startti heinäkuun aikaan agikisoissa, tässä kuussa on mennyt viikonloput muissa kuin koirahommissa.
Demi on päässyt tällä viikolla parina aamuna tutustumaan lampaisiin tuttavan luona. Lähinnä ollaan tutkailtu kauempaa kun talon koira hakee lampaat pellolta lampolaan ja auteltu lampolan hommissa, jossa Demi on kulkenut hihnassa minun perässä ja totutellut hajuihin ja suureen lammaslaumaan. Eka päivänä meinas mennä haukkumiseksi, kun sitä varmaan vähän jännitti iso lauma. Ja lampolassakin kun yhtäkkiä liikahtivat, niin meinas haukkua. Siitä piti sitten kieltää. Ankkoja paimennettiin hihnassa, en luottanut kun siinä oli kaikki kanat, kukot ja ankat irtaallaan pihassa, ettei mene jahtaamiseksi. Mutta rauhassa se niitä minun kanssa siirteli, eikä merkkiäkään pahoista ajatuksista ;) en nyt tiiä tajusko oikeesti homman nimeä, mutta se nähhään kunhan mennään uudelleen joskus ehkä ensi viikolla. Tarkoituksena ei oo kisata lajissa, mut jos omaksi huviksi ja koiran mielen virkistykseksi käytäisiin, kun on vain muutama kilometri sinne. Hölmö minä kun en oo aiemmin saanut aikaiseksi mentyä!
Tokoa treenataan...joskus.
Edit. Kuvia näyttelyistä Tuiren galleriassa
perjantai 24. toukokuuta 2013
Vähän päivityksiä
Ei minusta ole blogin pitämiseen, ei sitten millään. Treenejä ei tuu kirjattua, mutta jospa minä ryhdistäytyisin jossain vaiheessa...
Uma on käyny jotkut kisat viime päivityksestä.
Joensuussa 29.3. aloitettiin kisaaminen Joa:lla kahdella agiradalla. Eka radalla yksi oma ohjausmoka, kun valssi valui ja koira tuli esteen ohi. Kepeille vientiä jännitin niin kovasti etten ees ohjannu sitä siihen aluksi, joten siinä sähellystä useamman kerran ja siksi yliaikaakin radalla. Tokalla radalla kepeille vienti tökki (taas) mutta sain heti korjattua, ja vika hypylle en ehtinyt enää ohjaamaan niin sinne kielto. Tuloksina 16,91 ja 10. Hyvä fiilis jäi. Koira teki nätisti vieraalla alustalla (kivituhka/hiekka tms.), ekalla radalla tosin hyppi korostetusti ennen kuin tajus miten siinä voi päästellä. Uusi paikkakaan ei aiheuttanu kummastusta. Ajeltiin Joensuuhun jo edellisenä iltana, koska kisat alkoi sen verran aikaseen. Ekaa kertaa minä koiran kanssa hotellissa yötä, ja Umallekkin tilanne vähän outo. Ei meinannut asettua nukkumaan niin pistin sitten yöksi häkkiin, onneksi se oli mukana. Samassa huoneessa myös Umalle puoli-tuttu koira, sen kanssa ei mitään probleemia, niinkuin ei Umalla yleensäkään vieraiden koirien kanssa.
7.4. oli tarkoitus startata Pieksämäellä mut Umalla alkoikin juoksut. Tai enteili niitä koko viikon mutta aamulla ennen lähtöä hoksasin ekat veritipat lattialla, vaikka kyttäsin kyllä koko viikon...
3.5. kisat ACE:lla. Oma halli, niin luulis että menis hyvin mutta ei... Agirata ja hyppäri hyllytettiin molemmat. Eka radalla Uma ei oikein keskittyny, mulla meni herne nokkaan ja vein sen pois radalta kesken kaiken. Oma ohjausmoka oli yksi kyllä, myönnän, mut sen keskittyminen oli kyllä vähän huonoa, ja kun renkaan meni välistä niin mulla loppu into. Jälkikäteen aateltuna ois pitäny mennä vaan loppuun asti, ja sitä periaatetta toteutinkin sitten tokalla radalla, vaikkei se nappiin mennyt sekään. Rengas tökki myös siinä, ja sekös ärsytti. Uma ei kyllä tokallakaan radalla ollut ihan parhaimmillaan keskittymisen suhteen. Ehkä johtui osittain siitä, että juoksujen loppumisesta ei ollu kauheen kauaa, niin siksi jopa HAISTELI radalla, mitä ei tee koskaan, ikinä ees treeneissä!
Äitienpäivän kunniaksi käytiin mölliaksailemassa ACElla 13.5. parin radan verran. Ekaan lähtöön ei keretty, mut just eikä melkein ehdin tokaan rataantutustumiseen sukuloinneilta :) ehkä siitä johtui, molemmat oltiin vähän tööt radalla. Hyppäriltä tuli 0 mut agiradalta hyl. Rengas sujui hyvin tällä kertaa!
18.5. oli Hu-Pulla kolme starttia. Ekaa kertaa ulkokentällä, ympärilläei aitoja, niin kyllähän sillä Umalla eka radalla katse harhaili ihmetyksestä sen verran, että veti yhdestä hypystä ohi, keinulta aika lennokas alastulo, ja kepeille vein taas huonosti, jolloin liikaa vauhtia ja tokaan väliin. A agiradalta siis 15. B agiradalta taas kepeille vienti ihan onnetonta minulta ja kielto, kun en vaan kerenny... C hyppärillä kaksi kieltoa omien mokien takia. Siis sieltä 15,10,10. Eka radan sikakontakti keinulla teki sen verran, että toka radalla käskytys oli topakampaa, joten ihan nätit kontaktit :) Videoitakin olis, mutta en saa youtuben linkkejä toimimaan... Kuvia Tuiren galleriassa.
Viime keskiviikon treeneistä olis videopätkää.
Demi on saanut olla kotikoiran roolissa pihalla vahtien, leikkien ja välillä pikkusen treenaten. Kai sitä pitäis sekin tokokokeeseen kesän aikana ilmoittaa.
Uma lähtee huomenna Kuopion KV-näyttelyyn. Katotaan mitä siitä tulee.
Muokkaus: nyt ehkä linkki toimii. Pitäisi näkyä myös C-rata. http://www.youtube.com/watch?v=UygkKKjFcvg
Uma on käyny jotkut kisat viime päivityksestä.
Joensuussa 29.3. aloitettiin kisaaminen Joa:lla kahdella agiradalla. Eka radalla yksi oma ohjausmoka, kun valssi valui ja koira tuli esteen ohi. Kepeille vientiä jännitin niin kovasti etten ees ohjannu sitä siihen aluksi, joten siinä sähellystä useamman kerran ja siksi yliaikaakin radalla. Tokalla radalla kepeille vienti tökki (taas) mutta sain heti korjattua, ja vika hypylle en ehtinyt enää ohjaamaan niin sinne kielto. Tuloksina 16,91 ja 10. Hyvä fiilis jäi. Koira teki nätisti vieraalla alustalla (kivituhka/hiekka tms.), ekalla radalla tosin hyppi korostetusti ennen kuin tajus miten siinä voi päästellä. Uusi paikkakaan ei aiheuttanu kummastusta. Ajeltiin Joensuuhun jo edellisenä iltana, koska kisat alkoi sen verran aikaseen. Ekaa kertaa minä koiran kanssa hotellissa yötä, ja Umallekkin tilanne vähän outo. Ei meinannut asettua nukkumaan niin pistin sitten yöksi häkkiin, onneksi se oli mukana. Samassa huoneessa myös Umalle puoli-tuttu koira, sen kanssa ei mitään probleemia, niinkuin ei Umalla yleensäkään vieraiden koirien kanssa.
7.4. oli tarkoitus startata Pieksämäellä mut Umalla alkoikin juoksut. Tai enteili niitä koko viikon mutta aamulla ennen lähtöä hoksasin ekat veritipat lattialla, vaikka kyttäsin kyllä koko viikon...
3.5. kisat ACE:lla. Oma halli, niin luulis että menis hyvin mutta ei... Agirata ja hyppäri hyllytettiin molemmat. Eka radalla Uma ei oikein keskittyny, mulla meni herne nokkaan ja vein sen pois radalta kesken kaiken. Oma ohjausmoka oli yksi kyllä, myönnän, mut sen keskittyminen oli kyllä vähän huonoa, ja kun renkaan meni välistä niin mulla loppu into. Jälkikäteen aateltuna ois pitäny mennä vaan loppuun asti, ja sitä periaatetta toteutinkin sitten tokalla radalla, vaikkei se nappiin mennyt sekään. Rengas tökki myös siinä, ja sekös ärsytti. Uma ei kyllä tokallakaan radalla ollut ihan parhaimmillaan keskittymisen suhteen. Ehkä johtui osittain siitä, että juoksujen loppumisesta ei ollu kauheen kauaa, niin siksi jopa HAISTELI radalla, mitä ei tee koskaan, ikinä ees treeneissä!
Äitienpäivän kunniaksi käytiin mölliaksailemassa ACElla 13.5. parin radan verran. Ekaan lähtöön ei keretty, mut just eikä melkein ehdin tokaan rataantutustumiseen sukuloinneilta :) ehkä siitä johtui, molemmat oltiin vähän tööt radalla. Hyppäriltä tuli 0 mut agiradalta hyl. Rengas sujui hyvin tällä kertaa!
18.5. oli Hu-Pulla kolme starttia. Ekaa kertaa ulkokentällä, ympärilläei aitoja, niin kyllähän sillä Umalla eka radalla katse harhaili ihmetyksestä sen verran, että veti yhdestä hypystä ohi, keinulta aika lennokas alastulo, ja kepeille vein taas huonosti, jolloin liikaa vauhtia ja tokaan väliin. A agiradalta siis 15. B agiradalta taas kepeille vienti ihan onnetonta minulta ja kielto, kun en vaan kerenny... C hyppärillä kaksi kieltoa omien mokien takia. Siis sieltä 15,10,10. Eka radan sikakontakti keinulla teki sen verran, että toka radalla käskytys oli topakampaa, joten ihan nätit kontaktit :) Videoitakin olis, mutta en saa youtuben linkkejä toimimaan... Kuvia Tuiren galleriassa.
Viime keskiviikon treeneistä olis videopätkää.
Demi on saanut olla kotikoiran roolissa pihalla vahtien, leikkien ja välillä pikkusen treenaten. Kai sitä pitäis sekin tokokokeeseen kesän aikana ilmoittaa.
Uma lähtee huomenna Kuopion KV-näyttelyyn. Katotaan mitä siitä tulee.
Muokkaus: nyt ehkä linkki toimii. Pitäisi näkyä myös C-rata. http://www.youtube.com/watch?v=UygkKKjFcvg
keskiviikko 27. maaliskuuta 2013
Epäviralliset agikisat ja näyttelyt
Demi on ei oo treenannu juuri ollenkaan edellisen päivityksen jälkeen. Silloin tällöin pieniä pätkiä, mutku ulkona on niin kylmä niin ei paljon nappaa palelluttaa näppejään siellä. Ja meillä oli Demin sisko Soma ja Uman velipuoli Sulo hoidossa helmikuun lopulta tuonne maaliskuulle, melkein kolme viikkoa, niin arki meni aika pitkälti niiden kanssa lenkkeillessä ja touhutessa.
Uma treenaa aksaa edelleen, ja viime lauantaina käytiin acella juoksentelemassa kaksi rataa; möllit ja kisaaavat. Mölliradalla tuli ihan tyhmä moka, kun putkesta tullessa koiralle jossain ihme jännitysmielenhäiriössäni sanoin "tässä", jota oltiin juuri tehty kuluvalla viikolla että sain ohjattua koiran oikeeseen putkenpäähän, joten koira tuli ihan käteen kiinni mölliradalla, esteen ohi, ampaisi siitä putkeen ja sitten hyppäs hypyn vielä väärään suuntaan.... Siitä yhdestä kohdasta sain hommattua meille 35 virhepistettä (koska hyl=15). Loppurata meni nätisti! :P
Kisaavien rata olikin vaikeempi, mut oon ihan tyytyväinen keppeihin ja kontakteihin pääosin. Aalla tajusin ettei Uma kestä vielä sitä että laitan sen vaan aalle ja lähen ite pinkomaan toiseen suuntaan. Onneks vilkasin koiraa, joka kattoo aan harjalta "mamma älä mee" ja menin viemään sen ihan alas. Tein ihan järkkyhuonon, valuneen valssinkin siinä, jonka ansiosta koira hyppäs hirmu pitkälle ja pussin kankaalla ja kompuroi siinä. Yksi riman pudotus siinä oli mut oma ohjaus oli (siinäkin) aika kehnoa. :( Oon kuitenkin kohtalaisen tyytyväinen, muistin radan, ja rata ei ollu mikään helppo, niin siihen nähen mun ratasuunnitelmat oli aika järkeviä.
Sunnuntaina käytiin sitten Rautalammin ryhmiksessä molempien koirien kanssa. Demi, joka ei oo ikinä käyny ees mätsäreissä, sai kaverini Tuijan handlaamana H; hyvin solakkarunkoinen narttu jolla oikeat mittasuhteet rungossa. Valkovoittoinen pää. Hyvä pään profiili. Sopiva otsapenger. Hyvä kaula. Jäntevä ylälinja. Sopivat takakulmaukset. Liikkuu leveästi edestä. Sivuliikkeessä saisi olla joustoa enemmän. Hyvä askelpituus. Nyt lyhyt karvapeite. Esitetään kauniisti.
Demiä jännitti alkuun kauheesti, ei meinannu ryhmässä pystyä seisomaan mutta kun Tuija kehui äänellä niin jännitys helpotti koko ajan. Yksilöarvostelun aikaan se kuuli minun äänen, niin vaikka se seisoi kuin tatti ja tuiijotti Tuijaa niin korvat heilui koko ajan, kun kuunteli missä minä oon.
Uma sai minun esittämänä EH, tosin esitin sen aika kehnosti, eikä oikein seisonutkaan nätisti.
Hyvin narttumainen, keskivahva rungoltaan, solakka kokonaisuus. Jyrkkä lantio, muuten hyvät kulmaukset. Kaunis kaula. Pyöreät silmät. Tarpeeksi voimaa kuonossa. Liikkuu kapeasti takaa. Askel voisi olla joustavampi. Nyt lyhyt mutta hyvälaatuinen karva.
Oon ite tosi paljon samaa mieltä arvostelun kanssa. Demillä tosin karva ei tuon pidempi ikinä olekaan...
Lisää päivityksiä tulee luultavasti hyvinkin pian ;)
lauantai 23. helmikuuta 2013
Bywater-treenit Pondera-hallilla 3.2.2013
Höh, tämäkin päivitys on jäänyt näköjään tekemättä....
Eli siis vuokrasimme porukalla Pondera-hallin Kuopiosta koko päiväksi, ja treenasimme tokoa :)
Demin kanssa opeteltiin peruutusta, johon vinkkinä palkkaa alhaalla ja alkuun tosi pieniä pätkiä ja eikä väliä jos menee vinoon jos käyttää takajalkoja oikein, eikä tee istumisen kautta. Sanottiin myös, että se on niin pieni osio, ettei siitä kannata liikaa ressata ;) Voi myös opettaa peruuttamaan edessä.
Teimme myös ruutua, jossa pallo tms lelu ruudussa monesti palkkana että lähtee sinne vauhdilla. Välillä ruutu tyhjänä. Teki kyllä innolla!
Kapulan palautusvauhtiin tehtiin tosi pitkää matkaa taas, vinkkinä jos treenaa yksin eikä saa kauas heitettyä niin kulkea ite koiran kanssa taaksemmas ja lähettää vasta sitten. Toimii!
Tehtiin kaket, ei ongelmaa ja seuraaminen kans kivaa. Ei mitään muistikuvaa, tehtiinkö jääviä? Ehkä ei...
Paikkamakuu otettiin lopuksi. Pysyi, mutta könähti lonkalleen. Tuosta jos haluaisi pois, niin pitäis tehä kunnolla töitä että pysyy oikeessa makuuasennossa. Tehtiin myös EVL-tyyppinen paikkamakuuseen meno ja lopetus, mutta Demi pompsahteli vierustoverien käskyistä. Eipä ollakkaan tehty tuommosta ikinä.
Lopuksi koko poppoo oltiin kentällä yhtä aikaa ja jokainen teki mitä halus. Demille oli tosi vaikee, pää pyöri ja oli tosi paineessa eli keskittyminen oli mitä oli. Seuraaminen onnistui kohtalaisesti, mutta jäävissä ei malttanu millään jäädä, vaan hiippaili perässä, kun vieressä saatoi toinen tehdä luoksetuloa, noutoa yms... Epävarmuus näkyi tuossa.
Uman kanssa aloitellaan toivottavasti kohta agikisat (lisenssi hommattu!) mutta sitä ennen pitää hierottaa sitä kondikseen. Viime keskiviikon treeneissä Harri huomasi että hyppää eri tavalla, ja Sanna kopaisi sitä lopuksi, niin selässä tuossa lapojen takana on jumi. Ollaan lenkkeilty tosi paljon umpihangessa, niin siitä luultavasti johtuu. Ennen kisoja haluan saada keinunkin varmemmaksi, ettei tee lentokeinuna niinkuin treeneissä teki viimeksi....
Tuollapas ois treeneistä 6.2. videosaastetta ;)
https://plus.google.com/photos/117172456589812232637/albums/5842274187255201633/5842279786034184834?sqi&sqsi
https://plus.google.com/photos/117172456589812232637/albums/5842274187255201633/5842513341933434594?sqi&sqsi
Eli siis vuokrasimme porukalla Pondera-hallin Kuopiosta koko päiväksi, ja treenasimme tokoa :)
Demin kanssa opeteltiin peruutusta, johon vinkkinä palkkaa alhaalla ja alkuun tosi pieniä pätkiä ja eikä väliä jos menee vinoon jos käyttää takajalkoja oikein, eikä tee istumisen kautta. Sanottiin myös, että se on niin pieni osio, ettei siitä kannata liikaa ressata ;) Voi myös opettaa peruuttamaan edessä.
Teimme myös ruutua, jossa pallo tms lelu ruudussa monesti palkkana että lähtee sinne vauhdilla. Välillä ruutu tyhjänä. Teki kyllä innolla!
Kapulan palautusvauhtiin tehtiin tosi pitkää matkaa taas, vinkkinä jos treenaa yksin eikä saa kauas heitettyä niin kulkea ite koiran kanssa taaksemmas ja lähettää vasta sitten. Toimii!
Tehtiin kaket, ei ongelmaa ja seuraaminen kans kivaa. Ei mitään muistikuvaa, tehtiinkö jääviä? Ehkä ei...
Paikkamakuu otettiin lopuksi. Pysyi, mutta könähti lonkalleen. Tuosta jos haluaisi pois, niin pitäis tehä kunnolla töitä että pysyy oikeessa makuuasennossa. Tehtiin myös EVL-tyyppinen paikkamakuuseen meno ja lopetus, mutta Demi pompsahteli vierustoverien käskyistä. Eipä ollakkaan tehty tuommosta ikinä.
Lopuksi koko poppoo oltiin kentällä yhtä aikaa ja jokainen teki mitä halus. Demille oli tosi vaikee, pää pyöri ja oli tosi paineessa eli keskittyminen oli mitä oli. Seuraaminen onnistui kohtalaisesti, mutta jäävissä ei malttanu millään jäädä, vaan hiippaili perässä, kun vieressä saatoi toinen tehdä luoksetuloa, noutoa yms... Epävarmuus näkyi tuossa.
Uman kanssa aloitellaan toivottavasti kohta agikisat (lisenssi hommattu!) mutta sitä ennen pitää hierottaa sitä kondikseen. Viime keskiviikon treeneissä Harri huomasi että hyppää eri tavalla, ja Sanna kopaisi sitä lopuksi, niin selässä tuossa lapojen takana on jumi. Ollaan lenkkeilty tosi paljon umpihangessa, niin siitä luultavasti johtuu. Ennen kisoja haluan saada keinunkin varmemmaksi, ettei tee lentokeinuna niinkuin treeneissä teki viimeksi....
Tuollapas ois treeneistä 6.2. videosaastetta ;)
https://plus.google.com/photos/117172456589812232637/albums/5842274187255201633/5842279786034184834?sqi&sqsi
https://plus.google.com/photos/117172456589812232637/albums/5842274187255201633/5842513341933434594?sqi&sqsi
sunnuntai 30. joulukuuta 2012
Tavoitteiden tarkastelua ja uudet tavoitteet vuodelle 2013
Vuoden 2012 tavoitteethan oli tämmöset:
Tavoitteet vuodelle 2012:
- Demi: Tokossa TK1 ja avoimesta luokasta tuloksia. Jatkellaan jälkihommia kesäkaudella omaksi huviksi. Luonnetestissä käynti, silmätarkastus.
- Uma: Jatkellaan hyvin alkanutta agilityn treenailua. Tehdään ehkä pikkusen tokoa, pääpaino kuitenkin agissa.
Nehän onnistui niin, että Demille sain TK1 heti tammikuussa ja kolme tulosta avoimesta luokasta (AVO3, AVO2 ja lopuksi AVO1). Avoin startattiin tosin vasta syksyllä lokakuussa, koska olin treenannut luokka kerrallaan ja kesällä olin turhankin laiska. Silmätarkki jäi jälleen käymättä. Luonnetestissä kuitenkin käytiin, pisteet ei mitenkään kehuttavat, mutta opinpahan uutta joka auttoi eteenpäin myös harrastuksissa ja kokeissa! Jälkeä ei kyllä muistaakseni juurikaan tehty...
Uma jatkoi agilityn harrastamista, ja kävinpähän sen kanssa jopa näyttelyissäkin (eikä mitenkään huonosti molempien ekaksi näyttelyksi; JUN ERI1 SA)! Tokoilua ei tehty oikeastaan yhtään.
Ja tavoitteet vuodelle 2013:
Demi: Pitäis vihdoin ja viimein käyttää se silmätarkastuksessa! Tokosta TK2, ja voittajaluokkaa pitäis alkaa treenata jo alkuvuodesta. Toivottavasti päästäisiin voittajaan kokeilemaan jo loppuvuodesta, mutta työtä se vaatii ja paljon.
Uma: Umalle hommaan agin kisalisenssin jo heti alkuvuodesta, kun sillähän tulee tammikuun lopussa 1,5v täyteen. Kepit on ihan hyvin mallillaan, kontakteissa keinu pitää treenata ja varmistaa muitakin, ettei sitten kiireessä, innolla radalla vedä kontaktialueiden yli pysähtymättä. Uma siis toivottavasti aloittaa agilityn kisaamisen heti kevätpuolella! Näytelmissä tässä lähistöllä ois tarkoitus käydä (esim. Rautalampi 24.3., Kuopio 25.5., Laukaa 7.7., Pieksämäki 20.7.... johonkin nuista ainakin, tuskinpa kaikkiin kuitenkaan) Lonkkien, kyynärien ja selän kuvausta oon kans miettiny jo noin nuorempana, ja jos Demin saan aikaseksi vietyä silmätarkkiin, niin Uma samalla.
Eiköhän tuossa oo tavoitteita riittämiin. Jospa olisin niin viitseliäs, että saisin tavoitteet toteutettua! Ihanaa uutta vuotta 2013 kaikille!
Tavoitteet vuodelle 2012:
- Demi: Tokossa TK1 ja avoimesta luokasta tuloksia. Jatkellaan jälkihommia kesäkaudella omaksi huviksi. Luonnetestissä käynti, silmätarkastus.
- Uma: Jatkellaan hyvin alkanutta agilityn treenailua. Tehdään ehkä pikkusen tokoa, pääpaino kuitenkin agissa.
Nehän onnistui niin, että Demille sain TK1 heti tammikuussa ja kolme tulosta avoimesta luokasta (AVO3, AVO2 ja lopuksi AVO1). Avoin startattiin tosin vasta syksyllä lokakuussa, koska olin treenannut luokka kerrallaan ja kesällä olin turhankin laiska. Silmätarkki jäi jälleen käymättä. Luonnetestissä kuitenkin käytiin, pisteet ei mitenkään kehuttavat, mutta opinpahan uutta joka auttoi eteenpäin myös harrastuksissa ja kokeissa! Jälkeä ei kyllä muistaakseni juurikaan tehty...
Uma jatkoi agilityn harrastamista, ja kävinpähän sen kanssa jopa näyttelyissäkin (eikä mitenkään huonosti molempien ekaksi näyttelyksi; JUN ERI1 SA)! Tokoilua ei tehty oikeastaan yhtään.
Ja tavoitteet vuodelle 2013:
Demi: Pitäis vihdoin ja viimein käyttää se silmätarkastuksessa! Tokosta TK2, ja voittajaluokkaa pitäis alkaa treenata jo alkuvuodesta. Toivottavasti päästäisiin voittajaan kokeilemaan jo loppuvuodesta, mutta työtä se vaatii ja paljon.
Uma: Umalle hommaan agin kisalisenssin jo heti alkuvuodesta, kun sillähän tulee tammikuun lopussa 1,5v täyteen. Kepit on ihan hyvin mallillaan, kontakteissa keinu pitää treenata ja varmistaa muitakin, ettei sitten kiireessä, innolla radalla vedä kontaktialueiden yli pysähtymättä. Uma siis toivottavasti aloittaa agilityn kisaamisen heti kevätpuolella! Näytelmissä tässä lähistöllä ois tarkoitus käydä (esim. Rautalampi 24.3., Kuopio 25.5., Laukaa 7.7., Pieksämäki 20.7.... johonkin nuista ainakin, tuskinpa kaikkiin kuitenkaan) Lonkkien, kyynärien ja selän kuvausta oon kans miettiny jo noin nuorempana, ja jos Demin saan aikaseksi vietyä silmätarkkiin, niin Uma samalla.
Eiköhän tuossa oo tavoitteita riittämiin. Jospa olisin niin viitseliäs, että saisin tavoitteet toteutettua! Ihanaa uutta vuotta 2013 kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)