lauantai 17. maaliskuuta 2012

Taru Torpströmin treenit + Uman agility

Eilen käytiin Kuopiossa Hukka-hallilla treenaamassa Demin kanssa Taru Torpströmin ohjauksessa. Olipa kivaa, kun joku käskytti koko ajan, niin ei voinut itse mennä vanhalla kaavalla ja koirakaan ei pystynyt ennakoimaan ;) Niin, ja kokeenomaisia treenejä ei pitäis kuulemma liikaa tehdä (mieluummin tosi vähän), varsinkin tuommosen ennakoinnin mestarin kanssa.

Seuraaminen: alussa jouduin antamaan toisen käskyn, kun meinas haahuilla, mut skarppasi sitten. Tarun mukaan oikein nättiä seuraamista. Palautetta sain (jälleen kerran) käännöksistä; ettei niiden tarvitse tapahtua juuri sillä samaisella sekunnilla kuin liikkuri antaa käskyn, vaan voin tehdä sen ihan rauhassa, antaen samalla koiralle aikaa reagoida. Oli myös juoksussa täyskäännöksiä, mitä ei olla ikinä tehty. Ei mikään ongelma! Mut kun seuruutti meitä ruutunauhojen yli ja ihan esteen vierestä, niin niissä Demi oli hiukan epävarma.

Seisominen: Pysähtyy tosi hyvin, mutta kääntyy pirskatti perään. Siihenkin treeniksi semmosta, että kun lähden kävelemään koiraa kohti, teen käännöksiä, pysähtymisiä. Yllätän koiran. Palkka muualta kuin kädestä. Harjoituksia ilman seuraamista, että kestää, että kuljen koiran pysyessä seisoessa sen taakse.

Maahanmeno: bravo!! :)

Kapula: no tässä Demi näytti sen ei-niin-hyvän-puolensa :( Viereisellä agikentällä treenasi aika äänekkäitä koirakoita. Alkuun Demi lähti ei kiinnittänyt huomiota siihen, mut kun alettiin puuttua varastamiseen (lähtee siis hienosti kapulalle mutta harmiksi vaan jo heittovaiheessa) niin, että Taru heitti kapulaa, että minä pystyin keskittymään siihen, että nappaan koiraa pannasta kiinni, kun meinaa varastaa. Niin siinä vaiheessa jouduinkin antamaan ainakin 5 käskyä. Vinkui, oli levoton, mutta ei noussut, kunnes sanoin topakasti "hae", niin sillä jotenkin vaan kippas kuppi nurin, ja painui aidan viereen haukkumaan agiliitäville koirakoille. Menin perään ja komensin alkupaikalle. Tehtiin eri suuntaan, ei sille jääny siitä mitään ihme tunnetiloja, pysty keskittymään kuitenkin vielä hommiin. Saatiin yksi onnistunut suoritus niin, että pidin kiinni. Vinkiksi, että pidän vaan pannasta, kunnes tajuaa, ettei siitä lähetä ennen käskyä. Mut ei kuulemma kannata vaatia katsekontaktia ennen kun käskytän hakemaan, koska sen pitää haluta lähteä kapulalle.

Kaukot: ekalla istumisella kaksi käskyä, muut vaihdot ok. Sanoi, kun toinen tassu oli "puoliasennossa" eli ei noussut ihan kunnolla ylös, että käske korjata. Uudelleen "istu" niin nousi ylemmäs. Mut hyvin (harjotusmäärään) ja matkaan nähden. Olkkarissakin ollaan treenattu tosi lähellä, tuolla kuitenkin jo vähän päälle parin metrin päässä. Baby steps...

Hyppy: lähti hypylle hyvin, mutta jäi tosi lähelle. Taru sanoi, että aiemmin pitää minun antaa "istu"-käsky. Mut istuipas ekalla käskyllä! Oli tosi lähellä estettä, niin kaksi käskyä vaati, että tuli sivulle. Hankala hypätä niin läheltä. Pallolla tms. pitää nyt muistaa treenata, että hyppää kauemmas.

Paikkamakuu: neljällä koiralla, mentiin piiloon. Ehdittiin olla piilossa ehkä minuutti, kun Taru kutsui takaisin. Sekä Demi että vieressä makaava suursnautseri oli kuulemma alkanut vilkuilla agikentän suuntaan, joko vinkulelun äänen perään, tai lapsen leikkimisäänten takia. Mutta kumpikaan ei kuitenkaan noussut, ja siksi myös palattiin ennen kuin ehtiikään.

Ihan hyvä mieli treeneistä jäi, lukuunottamatta Demin ärhentelyä agikentän suuntaan. Oli tosi kivaa ja virkistävää tehdä kun toinen käskytti. Seuraamisessakin tehtiin paljon pidempää kuin yleensä, ja siihen sisältyi monta käännöstä, pysähdystä, juoksuosuutta yms. Samoin jäävissä otettiin alkuun erilaisia seuraamisia. Nyt minä oikeesti tajuan, mitä tarkoittaa, kun treenit on VAIHTELEVAT ;)


No Uman aksa sitten... Lyhyesti; paremmin onnistuu semmoset radat, joilla koira työskentelee tosi lähellä, vaikka joutuiskin tekemään tiukkoja käännöksiä ja suunnan vaihtoja. Putkelle irtoo kuitenkin lähes aina hyvin myös pidemmästä matkasta. Mut sit semmoset radat, joissa koira jää minun selän taakse ja suorittamaan itsenäisesti, niin ei siitä kyllä ikinä tiedä mitä se siellä tekee. Ja jos semmosilla radoilla mun pitäis keretä nopeesti seuraavalle esteelle, niin en ehdi, kun en luota tarpeeksi koiraan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti